Suomi, tuhansien järvien maa, on myös rikas metsien ja luonnonantimien suhteen. Marjastus ja sienestys ovat syvällä suomalaisessa kulttuurissa, eikä vain harrastuksena, vaan myös osana kestävää luonnon hyödyntämistä.
Marjastus ja sienestys ovat tärkeitä osia suomalaisesta luontosuhteesta, joka perustuu vastuulliseen luonnon käyttöön ja kunnioitukseen. Jokamiehenoikeudet tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden nauttia luonnonantimista, mutta ne vaativat myös vastuuta ja tietoisuutta luonnon suojelemisesta. Olipa kyseessä sitten marjojen nauttiminen tuoreena tai sienten valmistaminen talven varalle, luonnon tarjoamat mahdollisuudet ovat loputtomat.
Jokamiehenoikeudet
Suomessa jokamiehenoikeudet mahdollistavat marjastuksen ja sienestyksen lähes kaikkialla luonnossa. Nämä oikeudet sallivat kenen tahansa kerätä luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia, kunhan toiminta ei vahingoita luontoa, ympäristöä tai kiinteistöjä. Jokamiehenoikeudet eivät kuitenkaan salli metsästystä tai kalastusta ilman asianmukaisia lupia. On myös tärkeää huomata, että yksityisten pihoissa ja viljeltyillä pelloilla marjastaminen ja sienestys eivät kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin.
Mitä marjoja voit löytää metsästä?
Suomen metsät ovat marjojen aarreaitta. Yleisimmät villimarjat, joita metsästä voi löytää, ovat mustikka ja puolukka. Näiden lisäksi metsistä voi löytää myös vadelmien villiversioita. Suomarjat ovat tunnetusti hieman erilaisia kuin kuivempien metsien marjat, ja niitä arvostetaan niiden omaleimaisen maun ja terveyshyötyjen vuoksi. Marjastuskausi alkaa yleensä heinäkuussa ja jatkuu syyskuulle, riippuen marjasta ja sääolosuhteista. Tässä on joitakin yleisimpiä marjoja, joita voi löytää Suomen soista:

Hilla (Lakka, Suomuurain): Hilla on ehkä tunnetuin suomarja, joka viihtyy kosteikoissa ja rahkasammaleen peittämissä suomaastoissa. Hillan keltainen tai oranssi marja on korkealle arvostettu sen ainutlaatuisen maun ja terveysvaikutusten, kuten C-vitamiinipitoisuuden vuoksi.

Juolukka: Juolukka on toinen tyypillinen suomarja, joka kasvaa matalana pensaana suon reuna-alueilla. Sen marjat ovat pieniä, tummanpunaisia ja hieman kitkeriä, mutta ne ovat suosittuja erityisesti mehujen ja hillojen valmistuksessa.

Variksenmarja: Variksenmarja tunnetaan myös nimellä karpalo, ja se on yksi tunnetuimmista suomarjoista. Se kasvaa matalana pensaana ja tuottaa kirkkaanpunaisia, happamia marjoja, joita käytetään monipuolisesti ruoanlaitossa ja juomien, kuten mehun, valmistuksessa.

Karpalot (Rahkasammalmarjat): Näitä pieniä, tummia marjoja kasvaa usein samoilla alueilla hillan kanssa, ja ne ovat tunnettuja terveyshyödyistään. Ne ovat erittäin happamia ja niitä käytetään yleensä keitettynä tai jalostettuna.

Mustikan pienet, tummansiniset marjat ovat täynnä antioksidantteja, erityisesti antosyaaneja, jotka antavat marjalle sen tunnusomaisen värin. Mustikka on myös hyvä kuidun lähde, mikä edistää ruoansulatusta ja voi auttaa hallitsemaan verensokeria. Lisäksi mustikoissa on vitamiineja kuten C- ja K-vitamiinia sekä mangaania, jotka ovat tärkeitä mm. ihon terveydelle ja luuston vahvistamiselle. Mustikan säännöllinen nauttiminen on yhdistetty myös parempaan näkökykyyn, ja se voi auttaa hidastamaan ikään liittyviä muutoksia näössä.

Puolukat ovat erityisen rikkaita C-vitamiinissa, joka on tärkeä antioksidantti edistämään immuunijärjestelmän toimintaa ja ihon terveyttä. Lisäksi puolukat sisältävät lignaaneja ja proantosyanidiineja, jotka voivat auttaa estämään tiettyjä infektioita, kuten virtsatieinfektioita. Puolukka on tunnettu myös sen anti-inflammatorisista ominaisuuksista, ja sen on havaittu tukevan sydän- ja verisuoniterveyttä.
Mitä yleisimpiä ruokasieniä löytyy?
Suomessa kasvaa arviolta noin 2000 sienilajia, joista noin 500–600 lajia on syöntikelpoisia. Suomessa on paljon sienestäjiä ja sieniharrastajia, ja tietoisuus syötävistä sienilajeista kasvaa jatkuvasti, mikä auttaa tunnistamaan ja hyödyntämään laajemman kirjon sieniä.
Syöntikelpoisten sienien kirjo on laaja, sisältäen kaikki tunnetuimmat ruokasienet, kuten kantarellit, tateiksi kutsutut sienet, ja suppilovahverot. Myös monet vähemmän tunnetut lajit, kuten erilaiset orakkaat ja mustatorvisienet, kuuluvat syöntikelpoisten sienien joukkoon. Näiden lisäksi on olemassa useita lajeja, jotka vaativat esikäsittelyä esimerkiksi keittämällä, jotta mahdolliset myrkylliset tai ärsyttävät aineet saadaan poistettua ennen kulutusta.
Suomen metsät tarjoavat laajan kirjon syötäviä sieniä, jotka ovat herkullisia niin keitettynä, paistettuna kuin säilöttynäkin. Tunnetuimpia syötäviä sieniä ovat kantarelli (keltavahvero), suppilovahvero, herkkutatti ja leppärousku. Sienestyksen huippukausi ajoittuu myöhäiseen kesään ja syksyyn, jolloin sieniä voi löytää runsaasti.

Kantarelli (keltavahvero): Kantarelli on yksi tunnetuimmista ja arvostetuimmista ruokasienistä. Sen tunnistaa helposti sen kirkkaan keltaisesta väristä ja suppilomaisesta muodosta. Kantarellilla on miellyttävä, hieman pippurinen maku ja se sopii monipuolisesti erilaisiin ruokiin, kuten kastikkeisiin, keittoihin ja paistoksiin. Kantarellit kasvavat tyypillisesti lehti- ja sekametsissä, ja niitä voi löytää kesästä syksyyn.

Herkkutatti: Herkkutatti on arvostettu sieni sen tiiviin rakenteen ja herkullisen maun vuoksi. Se on suuri ja tanakka sieni, jonka lakki voi vaihdella vaaleanruskeasta tummanruskeaan. Herkkutatilla on sileä, hieman kiiltävä pinta, ja se kasvaa usein koivujen ja muiden lehtipuiden läheisyydessä. Herkkutatin maku on mieto ja hieman pähkinäinen, mikä tekee siitä monikäyttöisen ruoanlaitossa.

Suppilovahvero: Suppilovahvero on toinen suosittu ruokasieni, joka on tunnettu sen miedosta, hieman pähkinäisestä mausta. Sienen lakki on suppilomainen ja väri vaihtelee harmaan ja ruskean sävyissä. Suppilovahverot kasvavat usein suurina ryhminä, ja niitä voi löytää sekä havu- että lehtimetsistä. Ne ovat erinomaisia kuivattuna, sillä kuivatus tiivistää niiden makua.

Leppärousku: Leppärousku on yksi harvoista rouskuista, jota voi käyttää ruoanlaitossa ilman esikäsittelyä. Tämän sienen tunnistaa helposti sen punaisesta lakin väristä ja valkoisista helttoista. Leppärousku kasvaa tyypillisesti leppälehtoisissa metsissä ja on suosittu sen miellyttävän maun vuoksi. Sienen maku on mieto ja hieman makea, ja se sopii erinomaisesti paistettavaksi tai suolattavaksi.
Marjojen ja sienien säilöntä
Säilöntä mahdollistaa sesonkiaikojen ulkopuolella nauttimisen, mikä auttaa hyödyntämään luonnonantimia ympäri vuoden. Se on erityisen hyödyllistä, sillä kotimaiset marjat ja sienet ovat luonnostaan saatavilla vain rajoitetun ajan.
Itse poimitut marjat ja sienet ovat erinomaista lähiruokaa, sillä niihin ei ole lisätty mitään ylimääräisiä ainesosia, kuten säilöntäaineita tai torjunta-aineita. Tämä tekee niistä terveellisen valinnan. On tärkeää poimia marjat ja sienet kaukana suurista teistä ja teollisuusalueista, jotta voi olla varma niiden puhtaudesta ja laadusta.
Taloudellisesti itse kerättyjen ja säilöttyjen marjojen ja sienten käyttö voi tuoda merkittäviä säästöjä ruokamenoihin, ja samalla vähentää ruokahävikkiä. Pakastaminen, kuivaaminen ja hillojen valmistus säilyttävät suuren osan marjojen ja sienten ravintoaineista, tarjoten terveellisiä vaihtoehtoja.
Säilötyt marjat ja sienet tarjoavat myös mukavuutta, sillä ne ovat helposti käytettävissä eri aterioilla, lisäten ruokavalion monipuolisuutta ja tuoden väriä sekä makua ruokiin. Itse säilömällä voit olla varma ruoan sisällöstä ja laadusta, sekä lisätä omavaraisuutta, tukien itsenäisempää ja kestävämpää elämäntapaa.
Säilöminen on tehokas keino varmistaa, että marjojen ja sienten terveyshyödyistä voidaan nauttia pitkään niiden poiminnan jälkeen. Se on sekä käytännöllinen että taloudellinen valinta, joka rikastuttaa päivittäistä ruokavaliota.
Marjat
Marjat voi säilöä pakastamalla, kuivaamalla tai valmistamalla niistä hilloja ja mehuja. Pakastaminen on yksi suosituimmista tavoista, sillä se säilyttää marjojen ravintoaineet ja maun hyvin. Hillo on erinomainen tapa säilöä marjojen maku ja nauttia niistä pitkälle talveen. Voit nauttia hilloa esimerkiksi leivän päällä, lettujen kanssa tai leivonnaisissa.
Tässä on yksinkertainen ja perinteinen hillo-ohje, jonka voit soveltaa monille eri marjoille.
Tarvikkeet:
- Marjoja: 1 kg (tuoreita tai pakastettuja)
- Hillosokeria: 500 g
- Sitruunamehua: 1-2 rkl
- Pieni määrä vettä (noin 1 dl, jos käytät tuoreita marjoja)
Ohje:
Puhdista marjat – jos käytät tuoreita marjoja, huuhtele ne huolellisesti ja poista roskat sekä varret. Jos käytät pakastemarjoja, anna niiden sulaa ja valuta ylimääräinen neste pois. Laita marjat suureen kattilaan. Lisää sitruunamehu ja pieni määrä vettä, jotta marjat eivät pala pohjaan kiinni kun aloitat keittämisen.
Kuumenna marjoja miedolla lämmöllä kunnes ne alkavat rikkoutua ja niistä irtoaa nestettä. Voit auttaa prosessia murskaamalla marjoja kauhalla. Kun marjat ovat muhjuuntuneet, lisää hillosokeri ja sekoita hyvin. Kuumenna seos kiehuvaksi ja anna kiehua voimakkaasti noin 10-15 minuuttia. Sekoita välillä, ettei seos pala pohjaan.
Voit testata hillon hyytelöitymistä tiputtamalla pienen määrän hilloa kylmälle lautaselle. Anna sen jäähtyä hetki ja vedä sormella viiva hillon läpi. Jos hillo ei valu takaisin viivan yli, se on valmista. Kun hillo on valmista, kaada se kuumaan, steriloituun purkkiin. Täytä purkit melkein reunaan saakka, sulje kannet tiukasti ja käännä purkit ylösalaisin jäähtymään. Tämä auttaa luomaan tiiviin sinetin.
Säilytä hillo viileässä ja pimeässä paikassa. Avattu hillopurkki säilyy jääkaapissa useita viikkoja.
Sienet
Sienten kohdalla yleisiä säilöntämenetelmiä ovat kuivaaminen, suolaaminen ja etikkasäilöntä. Kuivaaminen on erinomainen tapa säilöä sieniä pitkäaikaiseen säilytykseen. Kuivatut sienet säilyttävät hyvin makunsa ja ravintoarvonsa, ja ne ovat helppoja käyttää monenlaisissa ruoissa. Tässä on perusohjeet ruokasienten kuivaamiseen:
1. Sienten valmistelu
Ennen kuivaamista sienet tulee puhdistaa huolellisesti. Poista kaikki roskat ja neulaset sienen pinnalta. Useimmiten sieniä ei tarvitse pestä vedellä, mutta jos ne ovat erityisen likaisia, ne voi nopeasti huuhdella ja kuivata huolellisesti. Leikkaa suuremmat sienet ohuiksi viipaleiksi, jotta ne kuivuvat tasaisesti ja nopeasti. Pienet sienet, kuten suppilovahverot, voidaan kuivata kokonaisina.
2. Kuivausmenetelmät
Auringonkuivaus:
Auringonkuivaus on vanha ja luonnollinen tapa kuivata sieniä. Levitä sienet yksittäiskerrokseksi sanomalehden päälle tai kuivausalustalle ja anna niiden kuivua auringossa. Tämä menetelmä soveltuu parhaiten lämpimissä ja kuivissa olosuhteissa.
Uunikuivaus:
Aseta uuni matalaan lämpötilaan (noin 50–60 °C). Levitä sienet uunipellille leivinpaperin päälle niin, etteivät ne kosketa toisiaan. Jätä uuninluukku hieman raolleen, jotta kosteus pääsee karkaamaan. Kuivausaika vaihtelee sienten koosta ja paksuudesta riippuen, mutta yleensä sienet kuivuvat muutamassa tunnissa.
Sähköinen kuivuri:
Kuivuri on tehokkain ja nopein tapa kuivata sieniä. Aseta sienet kuivurin tarjottimelle ilman, että ne koskettavat toisiaan. Noudata laitteen ohjeita lämpötilan ja kuivausajan suhteen. Tyypillisesti sienet kuivuvat kuivurissa 4–10 tunnissa.
3. Säilytys
Kun sienet ovat täysin kuivia ja murenevat helposti, ne ovat valmiita säilöttäviksi. Säilö kuivatut sienet ilmatiiviissä astioissa, kuten lasipurkeissa tai muovipusseissa. Säilytä ne kuivassa ja viileässä paikassa. Kuivatut sienet säilyvät käyttökelpoisina useita kuukausia tai jopa vuosia.
Kuivattuja sieniä voi käyttää suoraan kuivattuina tai liottaa ne vedessä palauttaakseen niiden rakenteen ennen ruoanlaittoa. Ne sopivat erinomaisesti keittoihin, kastikkeisiin ja risottoihin, antaen syvää umamimakua ruokiin.