Kun syksy saapuu ja ilma saa sen kuulaan viileyden, minä suuntaan mielelläni metsään. Aamulla, kun kostea sammal tuoksuu ja aurinko kurkistaa puiden välistä, siinä on jotakin aivan erityistä. Kori kainaloon ja kumisaappaat jalkaan – sieniä etsimään!
Kantarelli- ja tattikausi alkaa olla tältä vuodelta ohi, mutta juuri nyt on suppilovahveroiden kulta-aika. Ne piilottelevat ruskeiden lehtien seassa, mutta kun silmä harjaantuu, niitä näkee yhtäkkiä joka puolella. Suppilovahvero onkin suosikkini: kuivattuna se antaa keitoille ja kastikkeille syvän, metsämäisen aromin, joka tuo syksyn tunnelman talven keskelle.
Turvallisuus ennen kaikkea
Vaikka sienimetsä on minulle tuttu, pidän aina huolen muutamasta asiasta. Oranssi takki ja valkoinen sieniämpäri erottuvat hyvin puiden seasta ja taskusta löytyy puhelin, jonka akku on täynna ja johon olen ladannut alueen kartat myös offline-tilassa. Metsä on kaunis, mutta myös yllättävä – ei ole kerta eikä kaksi, kun polku on vienyt eri suuntaan kuin muistin.
Ja se tärkein: kerään vain sieniä, jotka tunnen varmasti! Jos pienikin epäilys hiipii mieleen, sieni jää metsään.
Säilöntävinkit suoraan omasta keittiöstäni
Suppilovahvero on kiitollinen sieni säilöttäväksi:
- Kuivaaminen – helpoin ja kestävin tapa. Kun sienet ovat kuivina purkissa, niitä voi käyttää pitkin talvea padoissa, keitoissa ja kastikkeissa.
- Pakastaminen – onnistuu myös, kun sienet käytetään nopeasti pannulla ilman rasvaa ja pakastetaan annospusseihin.
- Etikkasäilyke – jos haluat vaihtelua, suppilovahveroista saa herkullisia pikkelssejä juhlapöytään.
Retken paras hetki
Kun kotiin palatessa saappaat ovat kurassa ja kori tuoksuu metsältä, olo on aina voittajafiiliksessä. Ja mikä parasta, kun talvella avaan purkin kuivattuja suppiksia, muistan heti syksyiset metsäreissut.
👉 Miten sinä käytät suppilovahverot – kuivaatko, pakastatko vai valmistatko heti herkuksi pannulla?
