Syksyssä on yksi asia, joka jakaa puutarhureita kahteen leiriin: haravoidaanko lehdet pois vai jätetäänkö ne maahan? Minulle tämä aika on yhtä aikaa sekä puuhaa että rauhoittumista – siinä kun haravan varressa seisoo ja kuuntelee rapinaa, on jotakin terapeuttista.
Mutta vuosien varrella olen oppinut, että lehdillä on paljon muutakin annettavaa kuin vain kompostin täytettä.
Haravoinnin hyödyt
Onhan se myönnettävä, että siisti piha miellyttää silmää. Haravoidut käytävät ja nurmikko antavat puutarhalle ryhtiä, ja kosteat, liukkaat lehdet eivät jää pyörimään kulkuväylille. Itse kerään aina osan lehdistä kasoihin ja siirrän ne kompostiin – siellä ne muuttuvat ajan kanssa ravinteikkaaksi mullaksi.
Laiskan (ja viisaankin) puutarhurin apu
Viime vuosina olen kuitenkin yhä useammin tarttunut ruohonleikkuriin haravan sijaan. Kun lehdet silppuaa pieniksi paloiksi nurmikolle, ne maatuvat kevääseen mennessä ja ravitsevat nurmikkoa luonnollisesti. Ei tarvitse lannoittaa keväällä ihan yhtä paljon, kun maaperä saa jo valmiiksi hyvän ravinnepotkun.
Pensaille ja perennapenkkeihin lehtiä voi jättää suojaksi – ne toimivat kuin luonnon oma talvipeitto.
Kultainen keskitie
Nykyään teen kompromissin: haravoin kulkuväylät ja osan nurmikosta siistiksi, mutta annan osan lehdistä jäädä silputtuina maahan. Näin saan sekä siistin pihan että ravinteikkaan maan. Samalla tulee hyvä mieli, kun tietää, että lehdet eivät mene hukkaan vaan kiertävät takaisin luontoon.
Syksyn paras hetki
Se hetki, kun ilta alkaa hämärtyä ja viimeiset lehdet kahisevat haravan alla, on aina yhtä rauhoittava. Kun homma on tehty, keitän kupin kuumaa teetä ja katselen ikkunasta pihalle – on se sitten haravoitu siistiksi tai luonnollisesti lehtipeitteeseen. Molemmissa on oma viehätyksensä.
👉 Miten sinä teet – haravoitko kaiken vai annatko lehtien jäädä suojaamaan ja ravitsemaan puutarhaa?
