Ystävänpäivän tienoilla puhutaan usein ihmissuhteista. Siitä, kuka on ollut rinnalla pitkään, kuka tuntee sinut ilman selittelyä ja kenen kanssa asiat vain sujuvat.
Yllättävän samanlainen suhde voi syntyä myös hyvään työkaluun.
Hyvä työkalu ei pidä itsestään meteliä. Se ei vaadi huomiota eikä ärsytä. Se on aina siellä missä pitääkin, tekee sen mitä lupaa ja kestää mukana vuodesta toiseen. Et oikeastaan edes ajattele sitä – ennen kuin joku päivä huomaat, miten hankalaa ilman sitä olisi.
Huono työkalu taas muistuttaa itsestään jatkuvasti. Se lipsuu, jumittaa, vaatii voimaa ja hermoja. Ja silloin koko tekeminen alkaa tuntua raskaammalta kuin pitäisi.
Hyvä työkalu tekee arjesta sujuvampaa. Se ei tee työstä juhlaa, mutta se poistaa turhaa vastusta. Vähän samaan tapaan kuin hyvä ystävä – ei ratkaise kaikkea puolestasi, mutta tekee matkasta helpomman. Hyvä työkalu ei ole hetken huumaa. Se on kumppani arjessa. Sellainen, johon voi luottaa, kun pitää saada jotain tehtyä – eikä jaksa säätää.
Ystävänpäivä on hyvä hetki pysähtyä miettimään, mitä arvostaa. Usein se ei ole näyttävintä tai uusinta. Vaan se, mikä on ollut mukana pitkään ja osoittanut luotettavuutensa käytännössä.
Ehkä ystävänpäivänä voi muistaa myös niitä hiljaisia luottokumppaneita. Niitä, jotka eivät vaadi huomiota, mutta joihin voi luottaa kerta toisensa jälkeen.
Kiitos sulle, ystävä!