Kotilot ja liljakukot ovat monelle puutarhurille tuttuja riesoja, jotka voivat aiheuttaa suurta tuhoa niin koriste- kuin hyötykasveillekin. Ne ovat pieniä, mutta sitkeitä ja tehokkaita tuholaisia, joiden aiheuttamat vauriot näkyvät nopeasti puutarhassa.
Kotilot liikkuvat öisin tai kostealla säällä ja syövät lähes kaikkea vihreää: salaatit, kaalit, orvokit, perennat ja jopa nuoret puiden versot voivat päätyä niiden ruokalistalle. Ne jättävät jälkeensä limaisia kulku-uria ja rumentavat kasvit, minkä lisäksi niiden aiheuttamat vauriot hidastavat kasvien kasvua ja pilaavat esimerkiksi marjoja ja lehtivihanneksia.
Näistä tuholaisista pääsee eroon, kunhan torjunta on säännöllistä ja monipuolista. Kotiloita voi poistaa keräämällä niitä käsin iltaisin tai sateen jälkeen. Olutansat, tuhka sekä murskatut munankuoret voivat auttaa pitämään kotilot loitolla kasveista. Siilit ja linnut ovat kotiloiden luonnolliset viholliset. Tarvittaessa voi käyttää turvallisia torjunta-aineita, kuten rautafosfaattia sisältävää Ferramolia, joka ei vahingoita lemmikkejä tai muuta luontoa.
Liljakukko taas on kirkkaanpunainen kuoriainen, joka iskee erityisesti liljoihin. Sekä aikuiset yksilöt että niiden toukat syövät kasvien lehtiä, nuppuja ja kukkia, ja toukat erittävät itsensä päälle ulostettaan suojaksi, mikä tekee niistä epämiellyttäviä ja vaikeasti havaittavia. Vauriot heikentävät kasvien elinvoimaa ja voivat estää kukintaa kokonaan.
Liljakukkojen torjunta onnistuu parhaiten tarkkailemalla liljakasveja keväästä alkaen ja poistamalla näkyvät yksilöt käsin. Myös toukat kannattaa kerätä pois heti, kun niitä ilmestyy. Tarvittaessa voi käyttää luonnonmukaisia torjunta-aineita, kuten neem-öljyä tai pyretriiniä sisältäviä valmisteita. Lisäksi kasvien lehtien huuhtelu vedellä voi häiritä liljakukkojen munintaa ja poistaa toukkia.
